Sydämmessäni tämä maa, Samuel Karttunen

Luin Maaria Leinosen ja Seppo K. Järvisen kirjoittaman runokokoelman Sydämmessääni tämä maa. En hirveämmin ole runojen lukua ennen harrastanut joten lähdin lukemaan kokoelmaa ihan toiveikkaalla mielellä. Kokoelma oli todella lyhyt ja sen lukemisessa meni vain joku 5 minuuttia. Siinä ajassa sain kyllä ihan tarpeekseni tästä runohömpötyksestä.

    Kokoelman runot ovat todella maanläheisiä. Itselleni runoista tuli mieleen meidän kotimaamme Suomi. Mielestäni tämän runokokoelman pääsanoma onkin se että muistaisimme oman maamme luonnon rikkauden ja kauneuden. Runoissa ei ole minkäänlaisia alku -tai loppusointuja vaan sanoma tulee esiin pelkkinä yksinkertaisina lauseina ja mietteinä. Säkeet ovat rauhallisia ja tunteita herättäviä toteamia ja tuntemuksia.

    Yksi runo jäi kuitenkin mieleeni hyvinkin positiivisella tavalla:

"Kun vuosien jälkeen palaat
tajuat
kuinka kipeästi
olet ikävöinyt  
kaikki kiireiset vuodet
luullut unohtaneesi-
ja nyt eilinen syöksyy
tulvana ylitsesi.
Tuhannet muistot
            ihanat kipeät
onni ja itku
            viha rakkaus ikävä-
se kaikki odotti täällä
tässä maisemassa
näissä askelissa
            halusi
tulla kohdatuksi
uudelleen eletyksi.
Tämän maiseman
lempeässä sylissä"

  Kun luin tätä runoa mieleeni tuli se kun olin käymässä äitienpäivänä äitini luona. Kävelin takapihalla äitini puutarhassa ilta-auringon ja varjojen seassa ja ajattelin niitä nuoruusvuosia mitkä olin siellä viettänyt niissä maisemissa. Tämä runo sai minussa ihan samanlaisen tunteen aikaan kun silloin, kun kävelin siellä puutarhassa. Kaipuuta. Sitä se ehkä on. Siellä vietin parhaat lapsuusvuoteni. Mutta kuitenkin aika ihmeellinen yhteensattuma:)