Löysin kyseisen kirjan melko helposti kirjastosta, kun olin jo alun perin aikonut lukea jonkun Juice Leskisen teoksista. Olen lukenut hyvin vähän runokokoelmia ja siitäkin syystä valitsin runokokoelman luettavaksi.
Odotin kirjan olevan viihdyttävä ja omalaatuinen, kuten olin aikaisemmin kuullut Leskisen runojen olevankin.
Kirja vastasi aika paljon odotuksiani, runojen merkitysten ymmärtämisessä oli välillä melkoisesti miettimistä, mutta runoissa oli välillä myös käytetty vähän huumoriakin.
Kyseinen runokokoelma oli melko nopeasti luettava. Runokirja oli kaunokirjallisuudenlajina melko vieras minulle ennen tämän kirjan lukemista. Kirjan luettuani se ei kylläkään muuttanut käsitystäni runoista paljoakaan, odotin niiden olevan aika samanlaisia mitä ne kirjassa olivatkin.
Runojen ulkoasu oli alati vaiheleva: tekstejä oli muokattu erilaisiin muotoihin kirjan sivuille ja niitä oli eri pituisia.
Kirjan alussa Leskinen sanoo ettei kadu mitään tekemisiään, sitten runoissa Leskinen kertoo minäkertojana omasta rakkaastaan. Seuraavaksi hän kertoo matkastaan Eurooppaan, jonka jälkeen runoissa kerrotaan hänen sairaala-ajoistaan. Viimeisenä kirjassa on runoja, joissa kuvaillaan mummoja ja kerrotaan heistä. Vihoviimeisenä on runo jossa Leskinen kertoo siitä, että hän on tehnyt hyviä asioita ja on ansainnut siten hyvien asioiden tapahtuvan.
Useimmissa kirjan runoissa on kertojana Leskinen itse ja tapahtumat ovat osaksi tositapahtumista tehtyjä, kuten Leskisen sairaalaajoilta tehdyt runot ja Euroopan matka. Joissakin runoissa on myös kaikkitietävä kertoja. Teoksessa on muun muassa vapaarytmisiä- ja vapaamittaisia runoja, runoissa on välillä tietyllä kaavalla olevia lauseenmittoja, joka tekee runolle tietyn muodon kirjan sivulle, mutta suurimmaksi osaksi kirjan runot ovat vapaamittaisia eikä niissä ole loppusointuja, runot ovat tyyliltään moderneja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti