tiistai 12. toukokuuta 2015

Näytelmä: Huomenna hän tulee // Anni Karhunen

Samuel Beckettin kirjoittama näytelmä Huomenna hän tulee on julkaistu ensimmäistä kertaa ranskankielisenä vuonna 1949. 1950-luvun puolivälissä näytelmää on käännetty muillekin kielille.

Näytelmää pidetään nykyään eräänä vuosisatamme suurimpana klassikkona. Valitsinkin Huomenna hän tulee -teoksen takakannen perusteella, jossa näytelmän kerrotaan olevan merkittävä teos.

Näytelmä kertoo kahdesta köyhästä miehestä, Vladimirista ja Estragonista, jotka odottavat salaperäistä ja tuntematonta Godotia kahden päivän ajan. Miehet istuvat puun alla odottamassa ja keskustelemassa koko näytelmän ajan. Välillä he saavat seurakseen toisen parivaljakon, Pozzon ja Luckyn, jotka kulkevat puun ohitse monta kertaa.

Näytelmässä on mielestäni selvästi kyse odottamisesta, koska se on ainoa asia, mitä näytelmässä tapahtuu. Tapahtumat kulkevat sujuvasti eteenpäin, mutta tapahtumaketjut ovat omituisia. Näytelmä on jollakin tapaa absurdi; aina, kun on saamassa kiinni juonesta tai miesten välisestä keskustelusta, tapahtuu jotakin mikä kääntää koko tilanteen päälaelleen.

VLADIMIR Kyllä meillä on ihana ilta.
ESTRAGON Unotumaton.
VLADIMIR Eikä se ole vielä lopussa.
ESTRAGON Ilmeisesti ei.
VLADIMIR Se on vasta alussa.
ESTRAGON Tämä on kauheaa.
VLADIMIR Pahempaa kuin joulunäytelmä.
ESTRAGON Sirkus.
VLADIMIR Kabaree.
ESTRAGON Sirkus.

Miesten keskustelut koostuvat lyhyistä ja yksinkertaisista virkkeistä. He hokevat lähes samoja asioita vuorotellen, hieman erilaisin sanamuodoin. Näytelmän dialogi on omalla tavallaan mielenkiintoista, sillä siihen täytyy keskittyä koko ajan, jotta ymmärtää mistä on kysymys. Jos tässä näytelmässä mistään edes on kysymys.

Jean Anouilh on kuvannut Beckettin näytelmää sanoin "Mitään ei tapahdu, kukaan ei tule, kukaan ei mene, kuinka hirveä näytelmä." Pystyn samaistumaan näihin sanoihin ainakin suurimmaksi osaksi. Jatkuva, loppumaton odottaminen on puuduttavaa ja surullista. Absurdius tekee näytelmästä kuitenkin hillittömän, mikä oli ehdottomasti positiivinen lisä lukukokemukseen.

7 kommenttia:

  1. Millainen huumori sai näinkin puuduttavan kuuloisen näytelmän hillittömäksi vai onko näytelmän absurdius vain hillitöntä? -Aki

    VastaaPoista
  2. Millainen huumori sai näinkin puuduttavan kuuloisen näytelmän hillittömäksi vai onko näytelmän absurdius vain hillitöntä? -Aki

    VastaaPoista
  3. oletko enne lukenut mitään näytelmiä?

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut joitakin Shakespearen näytelmiä aiemmin. Absuridius tekee näytelmästä huvittavan ja luo hillittömyyttä, huumoria näytelmässä ei juurikaan ole.

    VastaaPoista
  5. Valitsitko näytelmän sattuman varaisesti vai oliko takana joitain perusteita? -Marja-Leena

    VastaaPoista
  6. Saitko henkilöistä minkäänlaista mielikuvaa, vai jouduitko itse keksimään heidän ulkonäön, luonteen ja elämäntilanteen? -Roosa

    VastaaPoista
  7. Otin näytelmän kirjaston hyllystä kiinnostavan nimen takia ja lopulta valitsin sen takakannessa olevien kehujen perusteella. Oikeastaan ainoa mielikuva miehistä näytelmän pohjalta on heidän köyhyytensä, rähjäisyytensä ja jokseenkin outo elämäntilanne jotakin tuntematonta odottaessa.

    VastaaPoista