Runokokoelma: Räsymatto // Roosa Väänänen

Eeva Santaniemen runokokoelma Räsymatto on julkaistu vuonna 1985. Kokoelma sisältää Santaniemen omia runoja, mutta hän ei suinkaan runoile omasta elämästään vaan havannoista, joita hän on tehnyt sanojensa mukaan, oman ikkunansa takaa. 

Kokoelman runot eivät etene mielestäni loogisesti, eikä niitä ole mitenkään kokoelmaan aseteltukaan. Runojen aiheet hyppivät laidasta laitaan: kerrotaan maailman pienistä luontokappaleista, kuten katajasta, mutta on myös runoja laajemmista aiheista, kuten luomiskertomuksesta. 

Runoilija on mielestäni erityisesti onnistunut kuvailemaan omaa arkeaan mielenkiintoisesti. Hän saa esimerkiksi arkiaamun kaikessa tylsyydessään, kuulostamaan kiinnostavalle tarinalle. Runoissa kertojana toimii itse Santaniemi ja hän kertoo sen suoraan kirjan alkuteksteissä, jotka on nekin laitettu runomuotoon. Mitä ennätin kirjaa lukea, ovat runot rytmiltään hyvin samanlaisia. Runot ovat rytmiltään tyyniä kuin aava meri ja tuntuu, että jos joku niitä minulle ääneen lukisi, saattaisin nukahtaa.

Runot on julkaistu jo 30 vuotta sitten, joten moderneista runoista ei tässä kokoelmassa ole kyse, vaan kaikissa runoissa on joko alku- tai loppusointuja, ellei kumpiakin. Runojen kirjoitusaika näkyy myös siinä, että monessa runossa tavalla tai toisella usko tulee esille.

Vaikka en runoista välitä oli Santaniemen runokokoelma positiivinen yllätys.Suosikkirunoa en kirjasta löytänyt, mutta suurinosa niistä oli todella hyviä. Pakko on nostaa hattua itse runoilijalle, että runosuoni on noinkin hyvin sykkinyt, että arkiasioista on saatu noin mielenkiintoisia runoja aikaan.

- Roosa Väänänen