Runokokoelma: Tule luo //Oona Piippo

Tule luo, on vuonna 1994 julkaistu runokokoelma ja sen ovat toimittaneet Katri Helena Kalaoja ja Panu Rajala. He ovat koonneet yhteen "suosikki runojaan ja laulujaan", jotka kertovat rakkaudesta. Välillä miehen ja välillä naisen näkökulmasta. Jotkut runot ovat todella syvällisiä. Jotkut taas pelkkää pintaraapaisua rakkaudesta.

Kirjan valitsemisessa tuli kiire, joten otin käteeni oikeastaan ensimmäisen runokirjan, joka tuli käteeni. Ensiksi ajattelin, että taas tämmöistä lässyn-lää rakkaus hömpötyksiä, mutta loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen siihen, että valitsin tämän kirjan.

Teoksessa on sekä soinnuttomia että soinnillisia runoja:
itket lintusi pesää
ja sen mennyttä, jo mennyttä kesää

Runon pituudet vaihtelevat yhdestä viiteen säkeistöön. Jotkut runot ovat muutaman rivin mittaisia, kun taas toiset aukeaman mittaisia. Useimmat runot käyvät monologia itsekseen. Joissain runoissa taas käydään dialogia. Yleensä puhujat ovat naisia.

Jos minua käskettäisiin valitsemaan tässä ja nyt lempirunoilijani, sanoisin Arja Tiaisen. Hänen runojaan oli tässä runoteoksessa. Ne olivat oikeastaan ainoita, jotka iskivät minuun jollain tavalla. Minun oli mahdoton valita näiden kahden välillä paras runo, joten laitan tähän molemmat:


Ei rakkaudessa ole valintoja.
Se on huima laskettu rinne, hyppy mäeltä.
Ja alastulo on aina yhtä epävarma.
Mutta lähteä pitää. Lähteä pitää.
Ilmassa olet yksin.

Joka sana on totta. Runo iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jotenkin vain pidän siitä. Voi olla, että oma kokoemukseni vaikuttaa mielipiteeseeni.

Toinen kokoelman erinomainen runo:

Me tuodaan metsästä sammalta,
kiveä ja pihlajanoksia
käpyjä, sieniä, raikas mieli
me haetaan vaikka joulukuusi keskellä kesää
jos oikein ottaa lujille
leivotaan uimahallin muotoisia piirakoita
kuljetetaan kaatosateessa ja se on hauskaa
kun ajattelee millaisessa maailmassa sitä on,
miten vähän loppujen lopuksi hauska maksaa.

Tästä runosta tulee yksinkertaisesti niin hyvälle tuulelle, ettei siitä voi olla pitämättä.