Runokokoelma: Suvi Ahola ja Satu Koskimies, Joka tytön runokirja / Kaisa Vikki

Luin Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittaman runokirjan Joka tytön runokirja. Sen on kustantanut Tammi vuonna 2006. Kirjassa käydään läpi koko naisen elämän runsaus. Runokokoelma jakaantuu yhdeksään osaan, joissa jokaisessa on erilaisia aiheita. Runojen tekijät ovat osittain itselleni tuttuja, mutta joukossa on myös oudompia nimiä.

Ensimmäinen osa Lettinauha karkaa tuuleen koostuu 13 runosta. Runot kertovat siitä, minkälaista on olla tyttö ja erityisesti tämä osa kertoo tyttöjen tyypillisista leikeistä ja lapsuudesta. Mielestäni tyttöjen leikkejä kuvaa parhaiten Tittamari Marttisen runon Tyttöjen leikit (2005) säkeistö: "Sormet täynnä sormuksia / pikkutytöt leikkivät barbeilla ja bratzeilla,".

Toinen osa on nimeltään Tytölle kasvaa villieläinsilmät ja osassa on 23 runoa. Runot kertovat nuoruudesta, ulkonäköpaineista ja tyttöihin kohdistuvista odotuksista sekä heidän vastalauseistaan. Mielestäni ulkonäköpaineet ovat hyvin esillä ja itse pidän Vilja-Tuulia Huotarisen runokoelmassa vuonna 2004 julkaistussa runossa , joka alkaa: "On tyttöjä, jotka oksentavat ruokailun jälkeen / ja toisia, jotka pitävät heidän hiuksistaan kiinni. / "

Seuraava osa on nimetty seuraavasti: Äiti, äiti, minun osoitteeni on metsä vain. Se koostuu 12 runosta, jotka kertovat tulevaisuudesta ja useissa runoissa on puhetta äidille, äidiltä tai äidin kanssa. Ne kertovat äidin rakkaudesta ja siitä, että äiti ottaa aina vastaan lapsen maailmalta palatessaan.

Osa Jo nyt minä ritarin silmät näin koostuu 19 runosta, joissa osion otsikon nimen mukaan kerrotaan tulevaisuudesta miehen seurassa, rakkaudesta ja sen odotuksesta. Yksi runo on jopa otettu Raamatusta Laulujen laulusta. Muutamassa runossa aiheena ovaat häät ja annetaanpa yhdessä jopa ohjeita parilliseen elämään.

Seuraava osio kertoo nimensä Kuin jumala on tuo mies mukaisesti 46 runossa miesten kauneudesta ja lumoavuudesta, mutta myös heidän pimeästä puolestaan, kuten pettämisestä. Suuresta runojen määrästä voi päätellä, että suurin osa kirja runoista on rakkausrunoja. Joskus on vaikea nähdä rakastamassaan henkilössä huonoja puolia, mutta lopulta ne selviää, mikä käy hyvin ilmi Anni Sinnemäen runossa Minä rakastan sinua mutten toimiasi (2003) säkeistössä: "Minä rakastan sinua / mutten toimiasi / me emme sovi yhteen / siinä vaiheessa kun minä / sidon lyhteen / sinä makaat pellon laidassa / ja nukut päiväunia".

Kuudennessa osassa Voin lasten suojaksi rakentaa vain lauluni lehtimajan kerrotaan äidin näkökulmasta. Suurin osa runojen (13)kertojista ovat äitejä, jotka puhuvat pienille lapsillensa ja vauvoillensa. Gabriela Mistralin runo Tuutulaulu (1957) kertoo äidin rakkaudesta, jota voi verrata meren ja tuulen hyväilyyn sekä Jumalan huolenpitoon.

Seuraavassa osassa Olen malja kaikkien naisten kunniaksi, koostuen 49 runosta, kertoo naiseudesta ja siitä, mitä miehet tuntevat naisia kohtaan. Se on ylistys naisille, mutta mukana on myös negatiivisia tunteita, kuten erään runon otsikko Viha ilmoittaakin.

Toiseksi viimeinen osa on nimetty Hän kulki toisen kanssa ja itse sen näin! ja se koostuu 26 runosta. Runot kertovat surusta, kaipauksesta, hylätyksi tulemisesta ja rakastamisen vaikeudesta. Näitä tunteita on muun muassa esitetty balladien muodossa. Jo ennen runon lukemista tulee helposti mielikuva surusta joidenkin runojen otsikoista, kuten Ikävä, Jäähyväiset ja Huokaus.

Viimeinen osa on nimeltään Tyttärilleen he suovat kukkimisen ilon. 30 runoa kertoo entisaikaisesta nuoruudesta, vanhuudesta ja kuolemasta. Vanhemmat naiset toivovat nuoremmille parempaa elämää ja hyvää tulevaisuutta.

Runot ovat pääasiassa modernia runoutta. Itse pidän enemmän perinteisestä runoudesta, mutta nyt luettuani modernia runoutta olen huomannut, että asioita on joskus helpompi esittää syvällisemmin modernin runon keinoin.

Itse suosittelen kaikkia lukemaan tämän runokokoelman, koska vaikken itse lue usein runoja, tämä oli positiivinen kokemus. Lisäksi kirja sopii myös lukijalle, joka ei lue kovin nopeasti, koska kirja on mielestäni melko nopealukuinen.