maanantai 11. toukokuuta 2015

Runokokoelma: Lasimaalaus // Milja Tikkanen

Aila Meriluodon runokokoelma Lasimaalaus on ilmestynyt vuonna 1946. Kyseessä ei siis ole kovin uusi runokokoelma. Joukossa on erimittaisia runoja. Runot kertovat esimerkiksi rakkaudesta, kaipauksesta, kuolemasta, luonnosta, kirjoittamisesta ja mielialoista. Runoja on monenlaisia laidasta laitaan, joten luultavasti jokaiselle lukijalle löytyy jokin puhutteleva runo tai muuten erityisesti ajatuksia herättävä. Runoja ei ole ryhmitelty millään tietyllä tavalla, vaan eri aiheet ovat keskenään sekaisin pitkin kokoelmaa. Meriluoto on onnistunut vangitsemaan runoihin tietynlaisen tunnelman, joka herättää lukijassa heti jotain mielikuvia ja tunteita. Runoissa on käytetty paljon loppusointuja, alkusointuja ja yksittäisiä sanoja ja tekstinpätkiä on toistettu. Myös rytmitys ja tavumäärä ovat monissa runoissa hyvin samankaltaisia. Runoissa on jonkin verran käytetty personifikaatiota eli elotonta on elollistettu ja lisäksi metaforia.

Ei ollut hankalaa löytää omaa suosikkiani runojen joukosta. Tämä kyseinen runo jäi heti mieleen unenomaisen, kauniin ja levollisen tunnelman takia. Kuulin mielessäni mummoni äänen lukemassa tätä runoa minulle ja muistelin lapsuusaikaani. Mummoni luki paljon tämän kaltaisia runoja minulle lapsuudessani ja tämä runo kuljetti minut takaisin niihin aikoihin.

- Nuku, lapsi, nuku vaan.
Tuuli kaitsee lampaitaan,
pilvilampaitaan.
Eikö silmä unta saa?
Tuuli puita pudistaa,
uni puusta putoaa,
uni putoaa.
Nuku, lapsi, nuku -

Ulkona yö
hopeatiukuja hiljaa lyö.
Päättyy ihmisen päivätyö.
Polku pellolta pihaan käy.
Hämärtäy.

- Nuku, lapsi, nuku vaan.
Lampaat viedään navettaan,
pilvilampaat navettaan.
Tuuli yöhön laulaa lasta.
Uni katsoo akkunasta.
Nuku, lapsi, nuku -

Tuuli taloa kiertelee.
Outo on taivas, suuri on maa.
Liekki levotta lepattaa.
Vitkaan pimenee.
Jossakin paisuva poljento lyö:
- Suuri on yö, outo on yö.

- Nuku, lapsi, nuku vaan.
Tuuli jatkaa kulkuaan,
suunnatonta kulkuaan.

- Aila Meriluoto

Runokokoelma oli iloinen yllätys, koska Meriluodon runot herättivät ajatuksia ja koskettivat tai toivat muistoja mieleen. Olen tyytyväinen valintaani ja suosittelen kokoelman lukemista muillekin.

- Milja Tikkanen

12 kommenttia:

  1. Millaisia tuntemuksia muut runot sinussa herättivät? Jäikö sinulla mieleen muita runoja, jotka tunnelmaltaan olisivat jääneet mieleesi samalla tavoin, kuin mainitsemasi runo?

    -Krista-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muut runot eivät vaikuttaneet minuun samalla tavalla kuin tämä yksi runo. Vaikka monet runot olivat tunnelmaltaan vähän samankaltaisia, ei mikään muu jäänyt erityisesti mieleen.

      -Milja

      Poista
  2. Montako sivua kokoelmassasi oli luettavana? Ja oliko sinun vaikeaa ymmärtää mitään runoa. :D
    -Jasmin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 114 sivua. Pääpiirteissään runot olivat selkeitä ja ymmärrettäviä, jotkin yksittäiset kohdat jäivät vähän tulkinnanvaraisiksi, mutta se ei haitannut lukemista.

      - Milja :)

      Poista
    2. Uteliaisuus vaivaa: millaisia "yksittäisiä kohtia" jäi tulkinnanvaraisiksi? / uk

      Poista
    3. Kyseisissä yksittäisissä kohdissa ei oltu suoraan sanottu, miten asiat olivat, vaan niitä piti päätellä runon aiempien tapahtumien ja oman mielikuvituksen avulla. Esim. eräässä runossa: Veriuurteina tiet läpi palavain kenttien johtaa - kuin liekit etäällä vuoret loimahtaa! Tuo valkeita kirkkoja! - rubiineina ne hohtaa! Ensinnäkin "tuo valkeita kirkkoja", tämä kohta jäi hitusen hämäräksi. Sitten seuraavaksi mietin, miten kirkot voivat olla yhtä aikaa valkeita ja hohtaa rubiineina, mutta tulkitsen, että niillä jotain tekemistä veren kanssa, tai ne ovat verisiä. Toivottavasti tämä esimerkki avarsi vähän ajatustani asiasta.

      - Milja

      Poista
  3. Olen samaa mieltä siitä, että runo tuntuu aivan kuin mummon kertomalta. Syntyy todella ihana ja suloinen tunnelma.
    Oliko kokoelmassa runoja tai muita piirteitä, joista et pitänyt?
    -Veera K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Olen samaa mieltä. Itse asiassa kokoelmassa ei ollut runoja, joista en olisi pitänyt. Kaikilla runoilla oli jotain annettavaa enkä olisi jättänyt yhtään runoa lukematta.

      - Milja

      Poista
  4. Oletko itse koskaan kirjoittanut runoja esim jonkin tuon kokoelman tyylisiä?
    -Jasmin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt kirjoittaa runoja useastikin. Ne ovat siinä mielessä olleet kokoelman runojen tyylisiä, sillä olen suosinut paljon loppusointuja ja mm. luontoaihetta.

      - Milja :)

      Poista
  5. Mitä mieltä olet yleisesti lukemistasi runoista? Ovatko ne olleet pääpiirteittäin helposti tulkittavia?

    -Krista-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runot olivat hienoja ja mielenkiintoisia. Pääpiirteissään niiden tulkinta oli helppoa ja ymmärsi, mitä ne halusivat kertoa.

      - Milja

      Poista