Pitkän päivän matka yöhön on Eugene O'Neillin vuosina 1939-41 kirjoittama näytelmä. Sen englanninkielinen alkuteos on nimeltään Long Day's Journey into Night. Juha Siltala on vuosina 1988-89 suomentanut teoksen.
Näytelmä kertoo James Tyronen ja hänen perheensä yhdestä päivästä. Hänen vaimonsa on Mary Cavan Tyrone ja heidän poikansa ovat James Tyrone jr., vanhempi veljeksistä ja Edmund Tyrone, perheen kuopus. Cathleen, heidän sisäkkönsä, on yksi sivuhenkilöistä. Mary on 54 vuotias kun taas James on 65 vuotias. Jamie (James jr.) on 33 vuoden ikäinen ja hänen veljensä on häntä 10 vuotta nuorempi.
Näytelmä tapahtuu täysin samassa tilassa eli Tyronen perheen kesäasunnon olohuoneessa. Ensimmäisessä kohtauksessa kellon on 8.30 elokuisena päivänä vuonna 1912. Perheen jäsenet ovat juuri syöneet aamupalansa ja herra ja rouva Tyrone siirtyvät olohuoneeseen. Veljekset jäävät vielä ruokasaliin naureskelemaan, Mary ja James juttelevat kaikenlaista, esimerkiksi kuinka on hyvä, että Mary on lihonut. Koko näytelmä koostuu lähinnä dialogeista, minkäänlaista suurta liikkeen tuntua en missään vaiheessa kirjaa huomannut. Vain kävelyä ympäri olohuonetta, siirtymisiä paikasta toiseen. Ja Maryn sormien ainainen hermostunut liikehdintä.
Dialogien vuorosanat ovat paikoin todella pitkiä, lähes kokonaisen sivun mittaisia. Monet vuorosanat ovat myös salamyhkäisiä ja ne vihjailevat jostain tulevasta. Esimerkiksi puhuttaessa "myrkystä jota Mary ottaa.
Näytelmä oli melko kummallinen minulle, joka en ole kovinkaan paljoa näytelmiä lukenut. Se myös sijoittuu 1900-luvun alkupuoleen, josta minulla ei ole paljoakaan tietoa. Kuten jo aiemmin mainitsin, vuorosanat olivat melko salamyhkäisiä ja minulle selvisi vasta aivan näytelmän loppupuolella, että Mary käyttää morfiinia lääkkeenä vanhoihin, reuman jäykistämiin käsiinsä. Näytelmä loppuukin kun Mary, otettuaan hiukan liikaa morfiinia, palaa mielessään pikkutytöksi, joka käy yhä luostarikoulua ja soittaa pianoa. Hän ei edes muista omaa miestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti