Kirsi Kunnaksen Kaunis hallayö on vuonna 1984 julkaistu runokokoelma. Kunnas on julkaissut aiemmin viisi muuta runokokoelmaa. Tämä kokoelma pitää sisällään monen aiheisia runoja. Se on jaettu kuuteen eri osaan, jotka kaikki pitävät sisällään hieman eri aiheisia runoja. Pää aiheina toimii valo ja pimeys, muutokset, kuolema, elämä, unet, luonto, sekä epäselvä ulottuvuus. Runojen keskimääräinen vaihtelee kolmesta kahdeksaan riviä. Runot on sijoitettu vasempaan ylälaitaan. Se saa huomion juuri yhteen runoon kerrallaan. Muuten sivu on tyhjä ja luo tilavuuden tuntua, eikä näytä tökerösti ahtaaksi tungetulta.
Runoissa ei esiinny riimejä eikä loppu- tai alkusointuja (tai esiintyy hyvin vähän). Ne ovat kertovia tai absurdeja, vertauksia ja kuvailevia sanoja on paljon. Joisakin runoissa on esillä myös toistoa. Runon puhuja on joko itse mukana runon tapahtumissa tai on täysin ulkopuolinen. Monien kokoelman runojen rytmi on vaihteleva eikä säännöllinen tai kaavamainen. Lukiessa tuli väistämättä mieleen mikä mahtaa olla runojen lausumisen rytmi.ÄÄnet runossa ovat melko levollisia ja neutraaleja ääniä. Niistä ei heijastu viha tai kiire. Ja siksi runoja olikin miellyttävää lukea.
Kyseinen runokokoelma oli ensimmäinen runokokoelmani jonka olen lukenut kannesta kanteen, yllätyin positiivisesti. Kokoelma oli toimiva ja aiheet sitoutuivat kuitenkin hyvin yhteen sanavalintojen ja tunnelman, sekä tyylin ansiosta, vaikka niiden aiheet vaihtelivat aika paljon. Kaikissa näkyi silti tämä lunto aihe ja kokoelman nimestä ilmi tullut kaunis hallayö. Runoja oli mukava lukea, mutta minun täytyi monesti jäädä miettimään runo kerrallaan sen sisältöä tarkemmin.
Kokoelmassa oli mielestäni monia hyviä runoja, joten valinta oli hankala. Valitsin kuitenkin yhden mainion runon, joka jäi mieleen, ehkä sen mielenkiintoisten kielikuvien ja vertausten takia.
Olemmeko vastauksia toinen toisissamme
niin kuin puu itseään kerraten on
vastaus itselleen
oksien kuurosokeassa hapuilussa
kuulla valon
syvät äärettömän syvät kielet
ja soida niissä
korkean vastasoinnun voimana
niin hitaana äänenä
että se on väri
niin että
vihreä minussa on sinussa kevät
ja keltainen sinussa minun syksyni
ja talven enteenä meissä
valon poissaolo.
Mukava kuulla, että runokokoelma yllätti sinut positiivisesti. Millaisia ennakko-odotuksia sinulla oli valitsemasi teoksen ja sen lajin suhteen? Minkälaisia lukijoita uskot runojen puhuttelevan?
VastaaPoista- Riina
Olivatko runot tulkinnan varaisia vai pystyikö niitä lukemaan ilman sen suurempaa pohdiskelua ? Millaisia tunteita runot sinussa herättivät ?
VastaaPoista-Noora