perjantai 15. toukokuuta 2015

Runokokoelma: Löytötavaraa lukuhaluttomille // Marja-Leena Koponen

Luin Günter Grassin runokokoelman, jonka nimi oli Löytötavaraa lukuhaluttomille. Runot käsittelevät sekalaisia aiheita ja ovat keskenään tyyliltään erilaisia. Jokaisella aukeamalla on yhdestä viiteen runoa ja sivun kokoinen kuva. Jokaisessa kuvassa on saksan kielen sanoja, jotka liittyvät runoon tai sitten kuvan päällä on sama runo, kuin viereisellä sivulla. Joka tapauksessa käsialasta on vaikeaa saada selvää ja en osaa saksaa, joten teksti on vain kuvien tiellä.
Lähes kaikkien runojen mitta on kolmesta viiteen riviin. Osassa runoista tämä pituus toimi, mutta minun oli vaikea ymmärtää joidenkin runojen ideaa muutamasta rivistä. Lyhyisiin runoihin ei ehdi kehittyä kunnollista tarinaa, minkä takia lukeminen alkoi käydä peräti tylsäksi. Lähes kaikissa runoissa oli pohjalla jokin esine, kuten kynä. Monet olivat myös mielestäni abstrakteja ja vaikeita ymmärtää. Esimerkiksi hämähäkit kutoivat museoon verkkoja näytille ja kottikärryjen piti olla valmiina vain siltä varalta, jos vihamies tulisi joskus käymään kotona.
Muutamassa runossa esiintyi syvällistä pohdintaa. Pohdinnat liittyivät yleensä ihmisiin ja miten näemme ihmiset mukaan lukien itsemme. Niissä runoissa oli kaipaamaani tunnetta, jota olin pyrkinyt etsimäänkin. Sen sijaan monet arkisia askareita ja esineitä käsittelevät runot eivät juurikaan aiheuttaneet minussa minkäänlaisia tuntemuksia enkä saanut niistä mitään erityisempää viestiä.
Olin valinnut runokokoelman sen ison koon ja värikkään kannen perusteella. Jos olisin tiennyt sen sisällöstä etukäteen, olisin lainannut jonkin muun kirjan. En juurikaan osaa suositella kyseistä kirjaa kenellekään. Voi kuitenkin olla, että joku muu pystyy löytämään runoista paremmin niiden merkityksiä kuin minä.

6 kommenttia:

  1. Minkälainen kertoja runoissa oli ja oliko runoissa erilaisia kertojia? -Aki

    VastaaPoista
  2. Aijjotko lukea jonkun toisen runokokoelman tulevaisuudessa? -Samuel

    VastaaPoista
  3. Millaista tunnetta pyrit etsimään runoista? -Anni

    VastaaPoista
  4. Kertojasta ei saa oikeastaan mitään irti sen lisäksi, että hän on ihminen. Kertoja ei tuo runoissa esiin mieltymyksiään tai tuntemuksiaan mikä tekee hänestä aika neutraalin. Vaikka tyyli muuttui välillä, uskoisin kertojan olleen koko ajan sama.
    Yleensä etsin lukiessani mitä tahansa tunnetta. Ne tuovat tilanteeseen ja sanoihin erilaisia merkityksiä sekä tulkinta mahdollisuuksia. Lukemastani runokokoelmasta oli kuitenkaan vaikeaa saada erityisempiä kokemuksia, sillä monesti kertoja vain sanoi muutaman lauseen jostain esineestä. Esimerkiksi seuraavasta runosta en saa irti minkäänlaista tunnetta:

    Väittely

    Kivi ja kala,
    suupaltit,
    aina kiistelemässä.

    Viesti on yksinkertainen ja tuntuu merkityksettömältä. Kertoja vain toteaa kiven ja kalan kiistelevän ja siinä se. Ei käy ilmi miten kertoja suhtautuu kiistelyyn tai miksi kivi ja kala kiistelevät. Kiistely on erilaista riippuen siitä, mitä osapuolet tuntevat toisiaan kohtaan. Esimerkiksi vanha pari kiistelee eri tavalla kuin vihamiehet. Pienillä lisätiedoilla runon olisi voinut nähdä täysin eri tavalla. Voi toki taas olla, että runossa on jotain syvempääkin, mutta en vain kykene tulkitsemaan Grassin tapaa kirjoittaa.
    Jos vastaan tulee jokin houkuttelevan näköinen kirja, minulla on tapana lainata se. Tämä koskee myös runokokoelmia. En kuitenkaan aio etsiä niitä varta vasten, ellei se liity johonkin äidinkielen tehtävään.

    VastaaPoista
  5. Teoksen nimi antaa ymmärtää sen olevan lukuhaluttomille, miten tämä näkyi runoissa? -Roosa

    VastaaPoista
  6. Runokokoelman nimi tulee käsittääkseni yhdistelmänä kahdesta runosta, joista toisessa mainittiin lukuhaluttomuus ja toisessa löytötavara. Nimen voisi kuitenkin ajatella pohjautuvan runojen pituuteen, sillä ne ovat todella lyhyitä ja nopeita lukea. Kyseinen kokoelma on kuitenkin todella paksu, joten se ei mielestäni sovi lukuhaluttomille.

    VastaaPoista