Novellikokoelma: Ahneet ja viattomat // Heidi Vauhkonen

Olen elämässäni lukenut hyvin vähän novelleja. En koskaan koe pääseväni "sisälle" novelliin. Novellin henkilömäärä on jo niin pieni, eikä se vie henkilökuvausta kovin pitkälle, joten minun on ollut vaikea löytää samaistumisen kohdetta novellista, sen vuoksi koen jääväni novellin ulkopuolelle. Tämän vuoksi tulkinnasta on tullut vaikeaa ja novellit eivät ikinä ole päässeet suosiooni. Halusin kuitenkin haastaa itseni ja valita luettavakseni novellikokoelman.

Minun luettavaksi novellikokoelmakseni valitsin tutun kirjailijan Joonas Konstigin kirjoittaman Ahneet ja Viattomat. Kirja koostuu 14:sta novellista. Se on Konstigin esikoisteos. En ole asettanut novelleille ennakko-odotuksia tai tavoitteita, asetin ne itselleni lukijana. Toivoin pystyväni kehittymään minulle vaikean kirjallisuudenlajin tulkitsemisessa.

Konstigin novellit aiheeltaan ovat kuvauksia parisuhteista, rakkaudesta. Keskeisiä teemoja ovat seksuaalinen ahneus ja sympaattinen viattomuus. Kaikkien novelleiden henkilöt havannoivat ja tarkkailevat ympärillä olevaa maailmaa ja omaa paikkaansa siinä.

Koin, että novelleiden olennaisen viestin välittymiseen lukijalta vaaditaan tarkkaa keskittymistä. Novellit jättivät mielikuvitukselle paljon tilaa.

Kirjan dialogi oli mielestäni Konstigin vahvuus. Kirjailijalla oli taitoa kuljettaa kertomusta eteenpäin pelkillä vuorosanoilla.

Osa novelleista oli puhuttelevia, mutta kokonaisuutena kirja ei minuun suurta vaikutusta tehnyt. Aiheeltaan novellit olivat kuitenkin kiinnostavia ja ne tarjosivat herättäviä lukukokemuksia. Novellikokoelma oli parempi lukukokemus aikaisemmin lukemiini novelleihin verrattuna. Uskon siihen vaikuttaneen Konstigin helposti ymmärrettävän kielen ja oman kehitykseni lukijana. Kirjan myötä opin täyttämään kirjailijan jättämät aukot omalla mielikuvituksellani.