tiistai 12. toukokuuta 2015

Ismo Alanko: Rakkaus on ruma sana - runokokoelma //Roosa Kouvalainen

Ismo Alangon runokokoelmaan Rakkaus on ruma sana (2004), on koottu Alangon, Hassisen koneen ja Sielun veljien laulujen sanoja ja niiden luonnoksia. Teoksessa on myös muutama lyhyt tarina Ismo Alangon elämän varrelta ”välipalaksi”. Runoissa on paljon syvällistä sanomaa rakkaudesta miehen näkökulmasta. Alanko ei säästele sanojaan kertoessaan, kuinka rujoa ja raakaa rakkaus voi olla. Runsas alkoholin käyttö, taiteilijan ura ja rakkauden kaipuu tulee esille suurimmassa osassa hänen runojaan.

Runojen mitta on noin sivu, joskus pidempiä tai vain muutaman säkeen mittaisia. Säkeet ovat tiiviitä ja riimejä ei ole kovinkaan monissa runoissa. Lyhyet säkeet luovat osaan runoista intensiivisen sävyn ja auttavat lukijaa rytmittämään lukemista. Yksi säe myös kertoo vain yhden asian, joka selkeyttää runoa.

Kaikissa runoissa puhuja on Ismo Alanko, hän kertoo asiat omasta näkökulmastaan eikä käytä toisia persoonia. Kielikuviakaan ei ole säästelty, vaan Alanko käyttää niitä ahkerasti ja luovasti runoissaan.

RAKKAUS RAATELEE

Kauniit sanat kalpeat, kuulaat maisemat
askelta lumessa lämmittää, kun uskaltaa koskettaa
en enkeliks sua tiennut, kunnes näin sun hauraat piirtees
En tiennyt et sua rakastan ennen kun näin sun siipes

Kirkkaat silmät samenevat, on puhtaus haihtunut unelma,
Rumuus vaipuu kasvoihin, olen epätodellinen.
Rumuus iholtani kumpuaa kun rakkaus ränsistyy,
kenen syy?
Sama se, ihan sama

Mä olen ruma, rakkaus raatelee
ja nuo kauniit, kuumat vuodet
Mä olen ruma, rakkaus raatelee
ja nuo viisaat, villit vuodenajat
Mä olen ruma, ei rumat saa rakastaa
mutta rumuutta rakkaus janoaa
Mä olen kauniissa lasissa puoli litraa
ja kaipa amor mut joskus kulauttaa
mä olen ruma, rakkaus raatelee



Kyseinen runo jäi mieleeni, koska se kertoo aidosti ja säästelemättä pahojakaan asioita rakkaudesta. ”Rakkaus raatelee” esiintyy useissa kohdissa runoa, ja se kuvaa Alangon kokemia pettymyksiä rakkaudesta erinomaisesti. Se myös tiivistää kokoelman runojen teeman mainiosti yhteen pakkaukseen ja saa lukijan miettimään käsitteen ”rakkaus” uudelleen. Onko rakkaus sittenkään pelkkää ruusuilla tanssimista, vai kuuluuko siihen myös kyseisen kukan piikin pistot?

7 kommenttia:

  1. Mistä päättelit, että puhuja on runoilija Ismo Alanko? uk

    VastaaPoista
  2. Saiko kirja sinut kiinnostumaan runoudesta? -Aki

    VastaaPoista
  3. Saiko kirja sinut kiinnostumaan runoudesta? -Aki

    VastaaPoista
  4. Oliko runon sanoma sinulle tärkeä? -Samuel :D

    VastaaPoista
  5. Löysitkö runokokoelmasta mitään huonoja puolia? -Anni

    VastaaPoista
  6. Oliko runokokoelman sisällössä jotain yllättävää tai erikoista? -Marja-Leena

    VastaaPoista
  7. Runot kertovat melko henkilökohtaisista asioista ja vaikuttavat siltä, että ne ovat sydämellä kirjoitettuja, joten oletin puhujan olevan Alanko. En usko, että hä kirjoittaisi näin syvällistä tekstiä muuten, kuin omana itsenään.

    Ajattelin kirjaa alottaessani, että en jaksa lukea edes yhtä runoa loppuun, mutta yllätyin positiivisesti. En välttämättä aloita lukemaan runokirjallisuutta, mutta teos oli kyllä mielenkiintoinen. Voisinpa ehkä lukea saman tyyppisen teoksen.

    Runon sanoma, rakkaus, on kyllä tärkeää, mutta Alanko oli ottanut hieman erilaisen kannan sanomaan, kuin mitä itse olisin ottanut. Mutta sanoma on kyllä tärkeä, ja on hyvä ymmärtää erilaisia mielipiteitä rakkaudesta.

    Huonoja puolia oli aika vähän, mutta jotkut runot olivat toisten toistoa ja osa taas hieman sekavia.

    Yllätyin runojen suorasanaisuudesta ja siitä, kuinka aidosti ja peittelemättä mitään asioita ne oli kirjoitettu. Myös se miten raa'asti Alanko kuvailee rakkautta hämmensi minua. -Roosa

    VastaaPoista