Runokokoelma: Muistojen maisemia // Juuso Mursu

Halusin valita luettavaksi jonkun runokokoelman, sillä harvemmin tulee niitä luettua. Täytyy myöntää, että en kovinkaan paljon innostu runojen lukemisesta. Toisaalta runoja kuulee lähes joka päivä musiikkia kuunnellessa. Kirjaston hyllyä penkoessa huomioni herätti lapinlahtelaisen Aarne Tiirikaisen vuonna 2012 julkaistu runokokoelma Muistojen maisemia.

Kokoelma sisältää 144 runoa, joiden aiheina ovat mm. luonto, kotiseutu ja isänmaa, kaipaus ja suru, sota, vanhuus ja rakkaus. Runot ovat lyhyehköjä ja helposti ymmärrettävää tekstiä. Pieni osa runoista tosin oli Savon murteella kirjoitettu, mutta niitäkään ei ollut hankala ymmärtää. Runot onkin kirjoitettu pääasiassa 2000-luvulla. Suurimmassa osassa runoista kerrotaan Tiirikaisen omista kokemuksista ja hän on minäkertojana, mutta on käytetty myös kaikkitietävää kertojaa. Useissa runoissa on loppusointuja, mutta alkusointuja ei ainakaan omiin silmiin osunut. Personifikaatiota löytyy etenkin kirjan alkupuolelta.

Kaiken kaikkiaan runokokoelma oli ihan mukavaa luettavaa. Varsinaista suosikkia en löytänyt, mutta mieleen jäi ainakin tämä Lapinlahdesta kertova runo. Vaikka Lapinlahti on varsin tylsä paikka, niin kyllä täällä asuu mieluummin kuin jossain isossa kaupungissa. Ainakin luonto on lähellä.

Kotiseudulleni

Lapinlahti – kotiseutu:

Sulle laulan, runon teen

Kaiutan sun kunniakses

sydämeni säveleen

Ei Luoja ollut kitsas, saita

kun antoi meille tämän maan

Savon heimo näit lempeitä maita

ammoin käynyt on asuttamaan

Kautta aikain oomme puolustaneet

tätä ylen kallista maata.

Raskaat on olleet uhrit,

sitä unohtaa ei saata.

Suojele taivaan Herra

tätä maatamme korvaamatonta,

suo Savon suvulle lisää

lapsia monta – ja monta.