Äikkä 3

Runokokoelma: Karsikkopuu // Juha Matilainen

Tämän runokokoelman on kirjoittanut Ville Hytönen ja se on julkaistu vuonna 2011. Tämän kirjan runoja on julkaistu monelle eri kielelle. Kirja on aika lyhyehkö, vain 70 sivua.

Kun kirja on lyhyt, myös runot olivat aika lyhyitä. Kirjassa oli kuitenkin pari pitkääkin runoa. Alku- ja loppusointuja on jonkin verran, mutta pääosin runot ovat modernia runoutta. Rytmiä oli vain harvoissa runoissa. 

Hytösen kirjassa kaikki runot liittyvät joko suomalaiseen luontoon, mytologiaan tai historiaan. Runot ovat paljon loitsumaisia ja lorumaisia. Vaikka kirja on uusi, niin runoissa on käytetty paljon niin sanottuja " vanhan kansan sanoja" . Kirjassa oli näitä paljon ja niiden tarkoitusta ei aina tiennyt. Aiheita oli kirjassa paljon, välillä puhuttiin yhdestä kalasta tai puusta ja sitten puhuttiinkin jo Suomen luomiskertomuksesta. Teemana on siis suomalainen luonto.

Kirjasta en löytänyt itselleni, sitä lempirunoa. Kirjassa oli monta ihan hyvää runoa, mutta oli myös huonoja runoja, sellaiset, jotka olivat pitkiä ja niissä ei ollut yhtään rytmiä. 

Siihen syntyi pelto, pellon viereen reuna.

Reunasta kumpusi metsä ja metsä loppui kylään. 

Kylässä kaikki katsoivat peltoa ja pelto tuotti viljaa.

Kun ohikulkija sitä katsoi, hän muisti tuoreen leivän kylän kinkereillä 

ja kun pelto ja metsä paloivat, kyläläiset muistivat myös reunan. 

Silloin reuna oli jo kadonnut, ohikulkija piteli sitä salaa mielessään.

Tämä runo oli mielestäni ihan hyvä.