Valitsin luettavaksi Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittaman kokoelman suomalaisnaisten kirjoittamia runoja tytöille. Kirja tuntui olevan kuin toiselta planeetalta, sillä en koskaan ole mahtunut streotyyppisen tytön muottiin. Olin pienenä aina se tyttö, joka rymysi metsässä kaveripoikien kanssa, vaikka tykkäsi myös leikkiä prinsessaa jos siltä tuntui. Nautin silloin tällöin runojen lukemisesta ja niiden kirjoittaminen on todella mukavaa, mutta useimmat tämän kirjan runoista eivät tehneet minuun kovinkaan massiivista vaikutusta. Joukosta löytyi kuitenkin myös muutama runo, joista tykkäsin. Tässä esimerkki:
Olimme hetki sitten
kellotaulussa
olimme hetki sitten
nousemassa portaita
olimme hetki sitten
aikeissa halata
olimme hetki sitten
jo suudelleet
hetki sitten
hiukset heilahtivat
hetki sitten
olimme lähteneet
-Riina Katajavuori: Painoton tila (1998)
Paksu kirja on jaoteltu yhdeksään jaksoon, joissa jokaisessa on oma teemansa. Nämä teemat ovat kaikki sidoksissa tyttöihin ja aiheita ovat mm. heidän kasvamisprosessinsa, rakkaus sekä äiti-tytär suhteet. Lisäksi mukana oli kirpeitä riimejä jätetyksi tulemisen tuskasta ja jopa vanhenemisesta. Joukossa on niin vanhoja kuin uusiakin runoja, laulujen sanoja ja sananlaskuja. Itse asiassa yllätyin positiivisesti löytäessäni joukosta Maija Vilkkumaan laulujen sanoja, jotka ovat minulle tuttuja kuin housujeni taskut. Pidän Vilkkumaan kappaleista juuri lyriikoiden vuoksi, ja hän on yksi monista suosikkiartisteistani suomalaisen musiikin joukossa.
Huokaisin syvään kun pääsin jaksoon, joka oli omistettu miehiä ihannoiville siirappisille rakkausrunoille. En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka voisi katsoa hyvällä kyseisen jakson otsikkoa: "Kuin jumala on tuo mies". Mitä ihmettä, pitäisiköhän tässä nauraa vai itkeä? Sain vuorostaan huokaista helpotuksesta, kun vastaan tuli seuraavassa jaksossa runoja, jotka muistuttivat, että naiset ovat vahvoja ja itsenäisiä ihmisiä, jotka eivät ole miesten riippukiviä.
Runoja lukiessani tulin kiinnitäneeksi huomiota, että hyvin monet niistä rikkoivat vahvoja oletuksia tytöistä ja päästivät paljon pintaa syvemmälle. Aiheet menivät välillä hyvinkin melankolisiksi, mitä en osannut odottaa kirjalta. Tässä muutama järisyttävä esimerkki:
-Äiti, äiti äiti! (Kuka minä olen?)
-Tässä kerkiä. (Sinä olet vastusta ja vaivaa, ruma rutisija
rutukirsti. Kuka tuommoisesta tykkää.)
-Tyhmä ämmä! (Minuun sattuu. Armahda minua!)
-Pääsisin jo pois tuommoisia kuulemasta. (Minutkin tapat.)
-Anna anteeksi! (Minä lupaan kuolla.)
-Anelma Järvenpää-Summanen: Valitse kohtalosi (2000)
Suosittelisin kirjaa heille, jotka haluavat ahmia rekkalastillisen erilaisia runoja, eivätkä pelkää yllättymistä.
Vaikuttaa kiinnostavalta kokoelmalta. Pidin erityisesti kun kerroit kirjan muistuttavan meitä siitä että naiset ovat myös vahvoja ja itsenäisiä. Oliko kokoelma mielestäsi onnistunut, tytöille omistettu kirja ? Voivatko pojatkin lukea tämän ?
VastaaPoistaKokoelma oli mielestäni suhteellisen onnistunut omistautuneisuudessaan tytöille, joskin miehille omistetun jakson runot hämmensivät tahtia. Suosittelisin teosta yhtä lailla myös pojille. Kirja ei hukuta pinkin kimalletulvan alle, vaan kertoo siitä, mitä tyttöjen päässä todellisuudessa liikkuu.
PoistaSanna
-Noora
VastaaPoistaLukemasi runokokoelma vaikuttaa nälökulmiltaan mielenkiintoisen monipuoliselta. Kuinka yhtenäinen teos on runouden tyylin ja kuvallisuuden suhteen eli sisältääkö se sekä perinteisiä että moderneja runoja ja minkätyyppisiä kielikuvia? Pidin paljon esimerkkirunoistasi ja epäilen, että huokaisisin itsekin syvään lukiessani kuvailemaasi miehiin palvovasti suhtautuvaa jaksoa. Mitä mieltä olet: olisiko runokokoelma parempi ilman kyseisiä runoja, vai onko jaksolla edes jonkinlainen perusteltavissa oleva merkitys osana kokoelmaa (esim. tyttöjen elämän kuvaamisessa)?
VastaaPoista- Riina
Teoksessa esiintyy runoja laidasta laitaan perinteisistä riimeistä moderneihin runoihin ja lähes kaikkea siltä väliltä. Jotkin runoista ovat hyvin symbolisia ja toiset taas hyvinkin suorasanaisia. Kolmen sadan sivun joukosta löytyy varmasti suosikkinsa jokaiselle. Tyyli on melko värikäs ja tunnelma vaihtuu nopeasti runosta toiseen, ovathan ne eri ihmisten kirjoittamia. Siksi suosittelisin lukemaan kirjaa rauhalliseen tahtiin, jotta aivot ehtivät prosessoida edellisen runon sisältöä ennen seuraavaan loikkaamista. Runokokoelma voisi olla järkevämpi ilman miehille omistettua kappaletta, mutta toisaalta monille tytöille miehilläkin on merkityksensä.
PoistaSanna
Kokoelma jonka luit kuulostaa kertomasi perusteella melko kiinnostavalta ja monipuoliselta. Oli mukava huomata, että löysit kokoelmasta myös sinun mielipiteitä vastaavan asian eli tämän teeman naisten itsenäisyydestä ja vahvuudesta. Eikä vain riippuvaisuudesta miehiin. Osasitko odottaa jotain tältä teokselta ja mitkä odotuksistasi toteutuivat? Miksi valitsit juuri tämän runokokoelman?
VastaaPoista-Annika
Odotin vähän hampaita kiristellen teoksessa olevan kyse muoviponeista ja prinsessoista, mutta runot olivat paljon kypsempiä kuin olisin osannut odottaa. Teos olikin täynnä yllätyksiä, sillä koskaan ei tiennyt millainen seuraavan sivun runo olisi edelliseen verrattuna. Lainasin teoksen kaveriltani, koska en ollut vielä valinnut kirjaa ja hän ehdotti tätä teosta minulle. Tartuin kirjaan haasteena lukea jotain itselläni uutta ja erilaista.
PoistaSanna
Mitä itse olen kirjaa lukenut, minuun se ei oikein iskenyt. Osa runoista ovat todella naisia alentavia ja miehiä ihannoivia, kuten jo mainitsitkin. Löysitkö kuitenkaan mitään niin järkyttävää tai järisyttävää runoa, että olisi tehnyt mieli mojauttaa mokomaa runoilijaa kuonoon?
VastaaPoista- Jenni
Kyllä vain itse asiassa! Meinasin pudota penkiltä! Samaan aikaan järkytyin ja nauroin, en olisi osannut yhtään odottaa kyseisen runon pomppaavan esiin äkkiä niin viattomaksi naamioituneesta kirjasta. Tiina Pystysen teoksesta Ihminen tunkee kirjoituksesta lihana ulos vuonna 1987 julkaistu runo menee yksinkertaisuudessaan näin: "Tyttöä huimaa. / Kyrpä seisoo vaatteiden alla merkitsevästi." Juupa juu ja mitähän kummaa..
PoistaSanna