Runokokoelma: Iloisen lehmän runot // Eetu Pitkänen
Luin Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoittaman runokokoelman Iloisen lehmän runot. Kirja on julkaistu vuonna 2009. Runot kertovat lähinnä lehmistä ja niiden omistajista. Runojen tunnelma vaihtelee ilosta surumielisyyteen. Runoista voi oppia joitakin asioita lehmistä joita ei saata tietää etukäteen.
Jotkin runot olivat melko sekavia ja vaikeita ymmärtää, koska tuntui etteivät ne liittyneet millään tavalla lehmiin. Suurinosa runoista noudatti tiettyä mittaa ja osassa runoista oli loppusointuja.
Laitoin tekstin loppuun vielä runon, jonka koin vaikeaksi ymmärtää mutta mielenkiintoiseksi. Runon säkeet ovat samanpituisia.
Sitä paitsi on muutakin kuin kämmenet.
Minä tarvitsen merkkejä, Kädestälukija sanoo.
Amorinkaare ja elohiiren. Pään nykäyksen,
kuin joku vetäisi äkkiä poninhännästä.
Koko ajan on kysymys yhä pehmeämmästä.
Koko ajan on kysymys siitä mikä liikkuu, elää.
Olivatko kirjan runot sen verran mielenkiintoisia, että voisit lukea tulevaisuudessa saman tyyppisiä runoja?
VastaaPoista- Alex
Miksi valitsit juuri tämän kirjan?
VastaaPoista-Heljä