Runokokoelma: Huomisen ovella //Veera Kaatrasalo

 Toivoa tulevaan

Maaria Leinosen runokokoelma Huomisen ovella on julkaistu vuonna 2012. Kokoelma sisältää erityyppisiä runoja. Karkeasti runot voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäiset runot käsittelevät luontoa ja vuodenaikoija. Itse tykkäsin tästä osasta vähiten. Runot ovat pääasiassa kuvailua ja melko saman tyyppisiä keskenään. Toisen kategorian aiheena on kirjoittajan oma elämä ja etenkin läheisten menettäminen. Nämä runot liittyivät aika usein toisiinsa ja tuntuvat ikään kuin kertomukselta, joka on kirjoitettu runoin. Tätä osaa lukiessani aloin enemmän eläytyä runoihin ja kirjoittajan kokemuksiin. Kolmas kategoria kertoo uskosta ja kirjoittajan suhteesta Jumalaan sekä toivosta kuolman jälkeen. Tämä on tavallaan jatkoa toiselle osalle tuoden menetyksille toiveikkaan näkökulman.  
Runoissa puhujana toimii kirjailija, ainakin usein tuntuu, että hän ammentaa kertomuksia ja kuvailuja suoraan omasta elämästään. Hän osin puhelee itsekseen, toisinaan miehelleen tai äidilleen. Leinonen tuntuu haluavan auttaa muita ihmisiä selviämään elämässä, joten hän puhuu myös jokaiselle lukijalle. 
Koska runot ovat melko uusia, ne eivät noudata runomittaa ja riimejäkin on suhteellisen vähän. Kielikuviakaan kirjoittaja ei juuri viljele, mikä omalta osaltaan helpottaa runojen lukemista ja ymmärtämistä, joskin alkuosan luontorunoissa on jonkin verran personifikaatiota, luonnolle annetaan paljon inhimillisiä piirteitä (muun muassa kevättuuli halailee puita). Tehokeinona on käytetty paljon toistoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät runot olisi kauniita tai etteikö Leinonen olisi varteenotettava kirjailija. Pidin kokoelmasta paljon, enenemissä määrin, mitä pidemmälle lukemisessani ennätin.Tietysti jotkut runoista olivat enemmän makuuni kuin toiset. Suosikkinikin löysin aika helposti:

Montako kertaa
kuljin onneni ohi?
 Monta.
Kuka niitä laskemaan.
Ja miksi?
Ei se kirkasta tätä päivää.
Ei tuo helpotusta huomiseen.

Kuika monta kertaa
kolkutin pimeeä ovea?
Hakkasin haavaisin nyrkein.
Niitä voisi laskeakkin.
Koska selvisin. Selvisin.
Selvisin.

Aina löytyi toinen ovi.
Kiertotie. Tai jotain -
Miksi ei tänäänkin. 
Ja huomenna. Ja edelleen.
Edelleen voin selvitä.
Voimme.
Ja yhdessä. 

-Maaria Leinonen

 Kuten jo sanottu, Leinosen runoissa useimmiten aiheena ovat elämä, kuolema, luonto ja usko. Runojen teemaksi välittyy rakkaus ja välittäminen, niin ihmisistä kuin eläimistäkin. Oikeastaan runot ilmentävät arvostusta kaikkea elämää kohtaan.
 Runous on kaiken kaikkiaan upea kirjallisuuden laji. On hienoa, että vaikka Leinonen oli kokoelmaa tehdessään minua huomattavasti vanhempi, runot onnistuvat koskettamaan myös näin nuorta sukupolvea. Valitettavan harvoin tulee kuitenkaan mitään tämän tyylistä luettua, jatkossa toivottavasti useammin.

-Veera Kaatrasalo