Runokokoelma: Tarina hullusta rakastajasta ja muita runoja // Noora Myöhänen

Tarina hullusta rakastajasta ja muita runoja nimensä mukaisesti sisältää tarinan miehestä, joka on hulluna rakastunut naiseen, Lailàan.Keskeisenä teemana on saavuttamaton rakkaus. Muissa runoissa on myös rakkaus keskeisenä aiheena, mutta ne eivät liity ensimmäiseen tarinaan, vaan paikkoina ovat esimerkiksi Venetsia ja Helsinki.  Kirjan on kirjoittanut Jaakko Hämeen-Anttila ja julkaisuvuosi on 2005. Anttila on arabian kielen ja islamintutkimuksen professori. Hän on tehnyt useita runokäännöksiä sekä muutamia proosakäännöksiä. Tarina hullusta rakastajasta on Anttilan esikoisteos. 

 Kirja alkaa: "Mies rakasti naista, yön tytärtä, jonka kanssa hän oli leikkinyt lapsena. Mutta nainen annettiin toiselle, ja miehestä tuli Majnùn. Rakkauden voima teki hänestä hullun." Tämä antaa melko paljon pohjatietoa, joten ei tarvitse lähteä niin paljoa tulkitsemaan runoja. Kuitenkin runot eivät olleet ihan selvimmästä päästä, itse jouduin tarinan kahdesti lukemaan ennekuin ymmärsin tietyt kohdat. Säkeet ovat lyhyitä ja enemmän morderneja kuin perinteisiä.

Tulkitsin tarinan niin, että kun Lailàh on lähtenyt toisen miehen luo, lähtee kertoja etsimään naista läpi aavikon. Aavikolla kulkiessaan hän muistelee Lailàah ja kuvailee tätä. Lopussa jää avoimeksi, pääseeköö mies Lailàn luo vai kuoleeko tämä ja näkee hänet ikäänkuin viimeisen kerran. Itse epäilen, että mies kuolee ja pääsee ikuisesti rakkautensa luo. Tapahtumat todennäköisesti sijoittuvat arabian alueelle, mutta ajankohdasta en osaa sanoa. Tarina oli toisaalta mukavaa luettavaa, koska joutui pohtimaan tekstiä joissakin kohdin, toisaalta se oli taas rasittavaa. 

Loput runot olivat melko lyhyitä, mutta niissä oli mielenkiintoinen sisältö. Välillä oli vaikea vain seurata milloin uusi runo alkoi ja milloin loppui otsikoiden puuttuessa. Omasta mielestäni osuvin runo oli seuraavanlainen:

"Rakkaus on ratsuista oudoin:
se heittelee minua selässään,
ilosta riemuun ja kaipaukseen,
odotuksesta mustankipeyteen,
himosta ylevään paatokseen."

Mielestäni tämä runo oli yksi parhaimmista, koska vaikka se on yksinkertainen niin sen sisältö on melko totta. Oli hienosti yhdistetty kaksi eri asiaa toisiinsa. Runot olivat kokonaisuudessaan todella herkkiä ja voimakkaita tunteita sisältäviä.